Harmaakatu aiemmin raportoi Dave Matthewsin ja Tim Reynoldsin duokeikoista Las Vegasissa. Tarkalleen tänä päivänä julkaistiin kahden CD:n setti, joka sisältää parhaimpia paloja noilta keikoilta.
Nopeasti katsottuna julkaisua on turha etsiä suomalaisista kaupoista, mutta se löytyy luonnollisesti Dave Matthews Bandin virallisesta kaupasta sekä digitaalisena versiona että myös peruscd:nä.
Julkaisulla on mukana kappaleita Big Whiskey & The GrooGrux King -levyltä, mutta myös harvinaisuuksia sekä fanien suosikkeja.
Live in Las Vegas -kappalelista:
CD1
01. Eh Hee 6:08
02. Dancing Nancies 8:11
03. Squirm 5:24
04. Grace Is Gone 4:34
05. Alligator Pie 4:41
06. One Sweet World 5:37
07. Loving Wings 4:19
08. Grey Street 4:31
09. Kundalini Fire 4:43
10. Oh 2:59
11. Christmas Song 4:57
12. Funny The Way It Is 5:56
13. Stay Or Leave 4:08
14. Shake Me Like A Monkey 4:24
15. Lying In The Hands Of God 5:37
CD2
01. Bartender 8:44
02. Kashmir 7:13
03. So Damn Lucky 6:42
04. Little Red Bird 3:02
05. Save Me 4:19
06. You & Me 4:32
07. Crush 7:45
08. Some Devil 4:28
09. Typical Situation 7:55
10. Sister 4:14
11. Two Step 7:58
Dave Matthews esitti kauniin ja herkän dueton Neil Youngin kanssa aamuyöllä Suomen aikaa järjestetyssä ja ympäri maailmaa lähetetyssä hyväntekeväisyyskonsertissa Hope For Haiti Now. Kappale oli Hank Williamsin Alone and Forsaken.
Konsertti näytetään tänään lauantaina Yle Teemalla kello 16. Tässä Dave & Neil.
Italialainen Batteria & Percussioni -lehti sai kuin saikin Dave Matthews Bandin huikean rumpalin Carter Beaufordin haastatteluun viime kesäisen Italian keikan yhteydessä. Rumpalifanin suorittama haastattelu on mielenkiintoista luettavaa, englanniksi täällä.
Unohtui postittaa ajallaan, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Acoustic Guitar lehti haastatteli Dave Matthewsia joulukuun 2009 numerossaan. Dave kertoo omasta tyylistään ja Big Whiskeystä, jonka kappaleista myös tabulatuureja esillä. Ei kun itse soittelemaan!
Dave Matthews Espanjan Bilbaossa kesällä 2009. Kuva Dena Flows.
Dave Matthews Bandin kovimmat fanit pitävät yleensä bändin 90-luvun tuotantoa ylivertaisena. Esimerkiksi #41, Halloween, Seek Up, Two Step ja Tripping Billies ovat fanien suosioon nousseita kappaleita, joiden rinnalle eivät uudet biisit niin vain nouse. Mennyt vuosikymmen ei näyttänyt levyjen valossa kovin kummoiselta vanhojen fanien näkökulmasta (monet uudemmat fanit, kuten minä, olivat kyllä enimmäkseen tyytyväisiä). Everyday-albumi poikkesi tyyliltään paljon bändin aiemmasta tuotannosta, Busted Stuff sisälsi enimmäkseen uudelleen sovitettuja kappaleita, jotka olivat vuotaneet nettiin. Stand up ei saavuttanut suosiota fanien keskuudessa. Mutta viime vuonna sitten tuli Big Whiskey and the GrooGrux King, josta lähes kaikki vihdoinkin pitivät.
Kun katsoo mitä biisejä mennyt vuosikymmen toi mukanaan, näyttää se yllättävän hyvältä. Tässä joitakin, alkaen aikaisimmasta. Kattava lista löytyy DMBAlmanac.com-sivustolta.
Sweet Up and Down oli 2000-luvun ensimmäinen uusi biisi, jonka DMB soitti keikoillaan. Tämä tapahtui 19.6.2000 paikkana Ohion Columbus. Edellisestä soittokerrasta on päässyt vierähtämään jo kaksi vuottan, mutta kyseessä on ainakin yksi omistani suosikeista, joten toivottavasti DMB ottaa sen takaisin soittoon. Blogin nimikkobiisi Grey Street soitettiin myös ensi kertaa tuolla samaisella keikalla. Seuraavana päivänä samassa kaupungissa bändi soitti JTR:n ensimmäistä kertaa.
Upea kappale, Grace Is Gone soitettiin ensi kertaa 27.6.2000. Bändi soitti kappaletta paljon vuosikymmenen alussa, ja siitä kehittyikin varsin pitkä biisi jammailuinen (vaikkakin kaikki viime vuoden versiot olivat lyhyitä). Alla olevassa videossa tulee lopuksi Doobie Brothersin kappaletta Black Water. Grace Is Gone loppui useasti näin vuonna 2007.
Everyday-albumi julkaistiin vuonna 2001, ja useat uudet biisit joita keikoilla kuultiin oli kyseiseltä levyltä. Mutta myös Big Eyed Fish soitettiin ensimmäistä kertaa tällöin. 2002 toi mukanaan upeat biisit You Never Know ja Gravedigger, sekä lisäksi kauniin hiljaisen kappaleen Loving Wings.
Kesäkiertueella 2004 bändi soitti monia biisejä, jotka olivat minulle mieleen. Harmi vaan, että biisit eivät ole enään juuri ollenkaan soitossa. Parhaiten kolahtaa Good Good Time, muita olivat Crazy-Easy, Joy Ride, SugarWill ja Hello Again. Kesä 2006 ei myöskään ollut huono uusien biisien suhteen. Silloin kuultiin Shotgun, Sister, The Idea of You, Kill the King ja Break Free. Vuosi 2007 toi mukanaan kappaleet #27, Corn Bread ja Eh Hee.
Vuonna 2008 kuultiin kokobändin versiot kappaleista So Damn Lucky ja Gravedigger, sekä paljon covereita. Sitten 2009 oli upea vuosi kun Big Whiskey ilmestyi. Vielä on liian aikaista sanoa kuinka hienoja näistä biiseistä kehittyy, aika näyttää.
Näin siis Matin mielestä osa menneen vuosikymmenen parhaista biiseistä. Muilla harmaakatulaisilla voi toki olla aivan erilaisiakin näkemyksiä.
Ei, ryyppy ei ole jäänyt päälle vaan tuon verran on erittäin laveasti pyöristettynä kun DMB:n uusin studioalbumi Big Whiskey and the Groogrux King laatikkoon tipahti. Levyä odoteltiin ilmestyväksi pitkään ja kun saksofonisti Leroi Moore kuoli 2008 niin taisi moni ajatella levy ei koskaan päivänvaloa näkisi. Levy on siis viimeinen missä Moore on mukana soittamassa osalla raidoista. Mukana on myös kitaristi Tim Reynolds, Daven aisapari akustisilta keikoilta ja levyiltä, sekä Rashawn Ross trumpettinsa ja Jeff Coffin foninsa kanssa.
BW myi avausviikollaan USA:ssa yli 400 000 kopiota, nousi Billboard 200 – listan ykköseksi ja on iTunesin julkistaman listan mukaan kotimaassaan vuoden viidenneksi myydyin albumi. Myytyä kokonaismäärää en tältä istumalta löytänyt mutta se varmasti löytyy myöhemmin. Se listoista, musiikki ratkaisee. Triviatietoa albumista on vaikka millä mitalla esim. fanisivuilla joihin linkkejä Harmaakadun etusivulla.
Oma DMB historiani on suht. lyhyt, löysin bändin vasta edellisen ” Stand Up ( 2005 ) “ levyn julkaisun jälkeen noin nelisen vuotta sitten, oikeastaan Dave & Tim akustisen tuotannon myötä. Uusi levy on siis faniaikani ensimmäinen julkaistu studiolevy ja sitä onkin tullut kuunneltua enemmän kokonaisuutena kuin mitään muuta bändin levyä. Suosikkiraitoja juuri nyt ovat vaikkapa “Seven”, Spaceman” ja “Shake me like a monkey”, nämä kyllä vaihtelevat fiiliksen mukaan. En ala tässä joka raitaa erittelemään, levy on hyvin eheä paketti ja kiitollinen putkeen kuunneltava.
Oma karvalakkiversioni soi 13 biisin perusversiona, Super Deluxe Box setissä löytyy lisänä neljän biisin “Little Red Bird” EP jolla muunmuassa studioversio aiemmin Live at Piedmont Park DVD:ltä löytyvästä ” #27 ” laulusta. Eurooppa-versiosta löytyy kaksi bonusraitaa. Nämä kaikki löytyvät Youtubesta.
Levyn Daven taiteilemasta kansitaiteesta löytyy symboliikkaa vaikka väitöskirjaksi asti, miinuksena ainakin oman versioni kansista täytyy sanoa että ne ovat tätä ärsyttävää mallia josta levy täytyy kiskoa tiukkojen pahvien välistä vetämällä.
Jokatapauksessa BW on mainio levy hyvältä rockbändiltä ja löytyy myös monen katulaisen vuoden levyt listoilta Volyymistä. Levy löytyy myös Spotifystä jossa hiukan hämmentää samalla haulla tulevan toisen Dave Matthewsin amerikka-aiheiset levyt patrioottisilla kansillaan. Hiukan ihmetyttää että nämä tulevat myös haulla Dave Matthews Band eikä niitä siitä poiskaan saa keikkumasta.
Tämä tästä, tarkoitus oli hiukan herätellä keskustelua levystä näin tulevan Euroopan kiertueen kynnyksellä. Kertokaa jotain levystä, hyvät ihmiset.
-T
“Not all bad but i’m a faithful sinner, i might get lost but i’ll be home for dinner”
Yksi hienoimmista, ja samalla yksi fanien suosikki, DMB-kappaleista on ehdottomasti Seek Up. Kappale löytyy vuonna 1993 julkaistulta Remember Two Things -albumilta. Kappale koki ensi soittonsa kesäkuussa 1992 legendaarisella Trax Nightclubilla. Sittemmin biisi on kuultu keikoilla joskus kuuden minuutin mittasena ja joskus melkein puolituntisena spektaakkelina.
Kappale on Dave Matthewsin käsialaa ja sanoitus on eeppisintä DMB:tä bändin historiassa:
Forget about the reasons and
The treasons we are seeking
Forget about the notion that
Our emotions can be swept away
Forget about being guilty,
We are innocent instead
For soon we will all find our lives swept away
Kesä 2001. Tapahtumapaikkana Saratogan Performing Arts Center, joka tunnetaan fanien keskuudessa paremmin nimellä SPAC. Setti puolessa välissä ja I Did It:in jälkeen kuuluu tuttu Daven sointukuvio… Seek Up! Yleisö riemuitsee tietämättä mitä tuleman pitää. Bändi soittaa 19 minuutin huikean version kappaleesta energialla, joka ei jätä ketään kylmäksi. Itse kuulen version joskus vuoden 2004 aikaan, ja sanomattakin on selvää että se rokkaa mun maailmaa.
Tässä yllämainittu versio kahdessa osassa. Kappaleen voi nauttia punaviiniglögi-juoman parissa näin joulun kunniaksi, mutta ilmankin pärjää vallan mainiosti.
Dave Matthews ja Tim Reynolds esittivät kolme duokeikkaa viime viikon lopulla Las Vegasissa, Yhdysvalloissa.
Ensimmäisen illan tähtihetkiin kuului mm. Little Red Birdin ensimmäinen soittokerta, Time Bomb, Shake Me Like A Monkey ja Steve Winwood -coveri Can’t Find My Way Home.
Toisen illan avasi The Stone, jonka jälkeen duo esitti mm. Dave Matthews Bandille legendaarisen John Prine -coverin Angel From Montgomery. Kappaleen Dave Matthews Band on esittänyt ensimmäisen kerran vuonna 1991. Neil Youngin biisi After The Gold Rush kuultiin ensimmäistä kertaa, Dave oli vaihtanut kitaran pianoon.
Kommentit – 10 uusinta