Syyskuun 8, 2007. 52 tuhatta ihmistä on saapunut Atlantan Piedmontin puistoon, jossa Allman Brothers band sekä Dave Matthews Band esiintyisivät Green Concert nimisessä tapahtumassa. DMB myös kuvaa keikan ja julkaisu onkin jo rantautunut tännekin synkeän kansan äimisteltävaksi. Jouduin sitten minäkin vihdoin luopumaan periaatteestani etten tilaa ulkomailta mitään, hinta kotimaisen leykaupan kautta olisi ollut tuplaten DMB:n Storeen verrattuna. Samalla sain myös hyllyyni ensimmäisen DMB dvd:n. DVD on aluekooditon, jotenka samaa toiston tuskaa kuin Dave & Tim livellä ei tarvitse kärsiä.
Ei muuta kuin levy koneeseen ja volumenappi kaakkoon. Keikka alkaa kun Dave kumppaneineen kävelee verkkaan lavalle käsiään nostellen ja taivaita tähyillen syyskuisen mutta silminnähden helteisen Atlantan pimenevään puistoon. “One Sweet World” lähtee hitaasti käyntiin ja soundit toimivat, kaikki kuuluu ja Stefan Lessardin bassottelua on erityisen hauska seurata. Keikka on avattu ja välispiikissä onnitellaan 22-vuotiasta Leroi Moorea joka oikeasti taisi täyttää 46 vuotta.
Boyd Tinsley tiputtaa viulun olaltaan ja “Two Step” alkaa, biisin aikana saadaan myös nähdä Carter Beaufordin hienoa soittoa venytetyn lopun aikana. Dave sanoo muutaman sanasen, tällä kertaa välispiikit ovat lyhyet eikä tarinoita kuulla myöhemminkään keikan aikana, nyt keskitytään musiikkiin ja ihan hyvä niin. Uusi laulu “Cornbread” toimii livenä oikein hyvin ja kertoo ettei sävellyskynä ole tylsistynyt vaikkei uutta studiolevyä saada aikaiseksi millään. Yksi DMB:n isoimmista hiteistä, “Don’t Drink the Water” kuullaan seuraavaksi. En tiedä mikä vaivaa, mutta minä pidän studiolevyn versiosta eniten, tässäkin laulu jotenkin laahaa liikaa enkä oikein syty tälle. Seuraava veto “You Might Die Trying” toistaiseksi uusimmalta studiolevyltä ei myöskään kuulu ihan kärkipäähän DMB kategoriassa. Sivummekin nimeä kantava “Grey Street” polkaistaan käyntiin seuraavaksi. Vika on varmaan päässäni, mutta tässä viulu kuulostaa epävireiseltä vaikkei se sitä varmaan olekaan, se häiritsee kappaletta aikalailla. Vielä levyttämätön “#27″ kuulostaa todella hyvältä ja paljastaa itsestään hienon tekstin. Warren Hayes kutsutaan lavalle ja slide tuo piristävän lisän “What Would You Say” lauluun. Paikalla jo muutenkin ollut Gregg Allman tulee vetämään sävellyksensä “Melissan” joka rauhoittaa tunnelmaa vaikkei ehkä ihan niin mestariteos olekaan kuin Dave biisiä kehuu. “Louisiana Bayou” soi samaisen viulutaudin tartuttamana kuin Grey Street. “The Dreaming Tree” kymmenen vuoden takaiselta levyltä soi ennen uutta “Eh hee” laulua joka sittenkin toimii paremmin Dave & Tim versiona.
Kakkoslevy alkaa intensiivisellä triolla “So Much To Say” /” Anyone Seen The Bridge” / Too Much” eikä todellakaan jätä katsojaa kylmäksi. Dave Matthews Band on tosiaan LIVE bändi, lavalla kotonaan. “#40″ kuullaan ennen “Warehousea”, josta tuleekin yksi keikan kohokohtia. ”Stay (Wasting Time)” soi hilpeästi ja illan päättävät encoret “All Along the Watchtower” ja “Ants Marching” johon ei vaan kyllästy ikinä.
Niin ja sitten ne bonusmateriaalit. Aivan, eihän niitä ole. Pieni dokumentti vaikkapa tekniikan väen työpäivästä olisi ollut kiva lisä mutta pärjätään tälläkin. Jos joku on DVD:tä hankkimassa niin suositella voi, ei tuottanut pettymystä. -Tomi
Kommentit – 10 uusinta