Dave Matthews Band, L’Olympia, Paris / July 1 2009 – Part I : Ennen keikkaa

Hikinen hellepäivä keskellä Pariisia. 6 suomalaista istuu puistossa ja juo halpaa punaviiniä. Yksi on nähnyt paria vuotta aiemmin Dave Matthewsin ja Tim Reynoldsin duokeikan, mutta kukaan ei ole nähnyt koskaan aiemmin Dave Matthews Bandia livenä muuta kuin DVD:n tai YouTuben välityksellä. Settilista- ja aloitusbiisiarvuuttelut pyörii ilmassa, tunnelma on jännityneen odottava. Yksi soittaa puhelimestaan Dave Matthews Band- soittolistaa, se tosin jää keskustelun ja liikenteen melun johdosta taka-alalle. Osa siirtyy syömään ennen keikkaa ja loput poliisi häätää puistosta hetkeä myöhemmin – punaviinin nauttimista saa toki jatkaa, mutta nurmikolla ei saa istua.

Keikkajono hetkeä ennen ovien avautumista

Tuntia ennen lämmittely-yhtye Alberta Crossin keikan alkua jono ulottuu pitkälle Boulevard Des Capucinesia alaspäin. Kasaamme porukan uudellen yhteen amerikkahenkisessä baarissa, jossa piti olla muitakin faneja ympäri maailman. Muita ei näy, mutta kuuden suomalaisen jännitys kasvaa, kun keikan aloitus lähenee. Yksi meistä on juuri oppinut kysymään ranskaksi mitä kuuluu ja testaa taitojaan ranskalaisen tarjoilijan kanssa, joka on silminnähden iloinen siitä, kun joku ulkomaalainen osaa kaksi lausetta ranskaa – ” Ca va?” ja “Ca va bien, aussi”.

Sitten se hetki koittaa. Astumme baarista ulos ja lähdemme kohti keikkapaikkaa, L’ Olympiaa. Pitkä keikkajonokin on kutistunut ja sisään päästään miltei jonottamatta. Oven edestä löydetään vielä 2 suomalaista lisää. Allekirjoittanut vetää syvään henkeä ja astuu muiden mukana sisätiloihin jättäen helteisen kauniin Pariisin ulkopuolelleen.

L' Olympian keikkataulu

L’ Olympia on keikkapaikaksi ideaalinen. Koko salin kattava alataso seisomapaikoille ja yläparvi istumapaikoille. Dave Matthews Band on vetänyt heinäkuisena hellepäivänä pariisilaisen keikkapaikan täyteen faneja ympäri maailman. Paikalla on myös ihmisiä, jotka eivät välttämättä tiedä bändistä paljoakaan. Mutta kaikki ovat innoissaan odottamassa, että keikka alkaisi.

Osalla meistä on istumapaikat parvelle, me muut etsitään omat seisomapaikkamme yleisön joukosta. Ihan eteen ei enää tässä vaiheessa pääse, mutta erittäin lähelle kuitenkin. Noin vartin odottelun jälkeen sali pimenee ja ihmiset alkavat taputtamaan ja huutamaan. Taustamusiikki kuitenkin jatkuu vielä hetken, vaikka soundcheck on loppunut ja lavahenkilökunta poistunut näkyvistä. Yleisö taputtaa voimakkaasti ja sitten ollaan hetki hiljaa, kun taustamusiikki jatkuu. Tämä kaava toistuu vielä pari kertaa, kunnes musiikki hiljenee ja yleisö repeää pelkästä Dave Matthewsin näkemisestä.

Dave Matthews saapuu lavalle rauhallisesti tallustaen, yllään farkut ja t- paita. Daven olemuksessa on vaan jotain ihan selittämättömän sympaattista. Hän heittää alkuun pari sanaa ranskaa ja muutaman tanssillisen liikkeen ja yleisö on riemuissaan. Mies on kuin kotonaan lavalla ja yleisöllä on kodikas olo. Mutta tämä ei ole todellakaan Folsom Fieldin DVD mitä katsellaan, vaan tuo on oikeasti Dave Matthews. Ja Dave Matthews on 5 metrin päässä minusta. Dave toivottaa kaikki tervetulleiksi omaan davemäiseen sävyynsä ja esittelee lämmittelybändi Alberta Crossin, joka soittaa 45 minuutin setin ennen Dave Matthews Bandin keikkaa.

Alberta Cross

Alberta Cross on erinomainen lämmittelybändi. Vaikka itsekin kuulin bändiä nyt vasta ensimmäistä kertaa, niin silti siinä oli jotain tuttua, omaperäiseen sävyyn soitettuna kuitenkin. Uuden polven hyvää jenkkirockia hyvin soitettuna ja laulettuna. Varsinkin setin viimeinen biisi “ATX” jätti hyvän ja odottavan mielen illan pääesiintyjää varten.