DAVE MATTHEWS BAND : BEFORE THESE CROWDED STREETS (1998)

Before These Crowded Streets

 

Keväällä 1998 Dave Matthews Bandin levy Before These Crowded Streets teki ihmiskunnalle palveluksen : se päätti Titanic- soundtrackin 16 viikon mittaisen ykkösputken USAn albumilistan kärjessä. Enää ei listaohjelmissa kuultu Celine Dionia 17 peräkkäisenä viikkona, vaan jotain ihan muuta, allekirjoittaneen mielestä, kaikkien aikojen hienointa levyä.

Standing here, the old man said to me : ”Long before these crowded streets, here stood my dreaming tree..”

Before These Crowded Streets on järjestyksessään kolmas virallinen studiolevyjulkaisu Dave Matthews Band:ltä. Takana oli menestyksekäs debyytti Under The Table And Dreaming sekä miljoonia myynyt Crash, jolta So Much To Say oli tuonut yhtyeelle GRAMMY– patsaan parhaasta rock- kappaleesta. Myös livejulkaisu Live At The Red Rocks oli debytoinut listakakkosena ja vankistanut yhtyeen asemaa USAn yhtenä suurimpana liveyhtyeenä. Dave Matthews Band oli muutamassa vuodessa nostanut asemansa kapakkayhtyeestä suurien stadioneiden ykkösesiintyjäksi sekä takuuvarmaksi listajyräksi.

Ei mikään paineettomin lähtökohta lähteä tekemään sitä kuuluisaa kolmatta vaikeaa levyä.

Varsinkaan aikana jolloin listoja alkoi hallita rap– ja r’n’b– musiikki sekä My Heart Will Go Onin kaltaiset simppelit balladit, ei olisi voinut kuvitella listaykkösenä olevan levyä, jolla vallitsevat epätahtiset yli kuuden minuutin kappaleet, joissa pitkiä viulu-, saksofoni- ja banjosooloja sekä vierailevina artisteina mm. jousikvartetto Kronos Quartet ja banjovirtuoosi Bela Fleck. Mutta niin se vain tapahtui, listaykköseksi kipusi levy, jonka kesto on yli 70 minuuttia ja kappaleiden kesto kaikkea 5-9 minuutin välillä. Lukuunottamatta avausraitaa Pantala Naga Pampa, jonka kesto on 42 sekuntia.

Come and relax now, put your troubles down. No need to bear the weight of your worries here. Let them all fall away..

Pantala Naga Pampa on täydellinen avausbiisi, jos se olisi sekunninkin pitempi se alkaisi jopa ärsyttämään, mutta nyt 42 sekunnissa se tuo hymyn huulille, jonka jälkeen putoaa suu auki kun kakkosraita, Rapunzel, lähtee soimaan

Open wide, oh, so good I’ll eat you. Take me for a ride in your sweet delicious perfect little mouth, thereupon I linger. You will have no doubt, I’ll do the best for you..

Epätahtinen, rakkautta ja kiihkoa pursuava, Rapunzel aloittaa matkan kauas pois tästä todellisuudesta. Seuraava raita The Last Stop kulkee niin itämaisessa tunnelmissa, että vain pieni raja estää kappaletta kuulostamasta kebabravintolamusiikilta. Mutta jokin pintaa syvempi viha pursuaa laulusta aina seuraavaan kappaleeseen, hittisingle, Don’t Drink The Wateriin, jonka takana kiehuu turhautuminen luonnon tuhoamiseen, kaupungistumiseen ja kodin riistämiseen toiselta. Encoresuosikki Stay (Wasting Time) tulee kuin tilauksesta keventämään tunnelmaa. Ihana kesäisen kuuma ja hikinen laulu, hetkestä keskellä kiiretöntä ja kauneinta päivää, jolloin on vain aikaa tuhlattavana.

Wasting time, let the hours roll by, doing nothing for the fun. Just a little taste of the good life, whether right or wrong, makes us wanna stay, stay, stay for awhile..

Halloween aloittaa uuden luvun levyllä. Kappale on yksi Daven henkilökohtaisimmista, tarina kertoo Daven kirjoittaneen tyttöystävälleen laulun I’ll Back You Up alunperin nimellä Will You Marry Me. Lukuisien kieltävien vastauksien jälkeen Dave kirjoitti samaiselle tytölle kappaleen Halloween. Kappale oli kuultu liveversiona Recently-ep:llä jo viisi vuotta aikaisemmin, mutta siitä huolimatta se on omalla paikallaan Before These Crowded Streets– levyn keskikohtana. Kappaleessa vierailee myös jousikvartetti Kronons Quartet, joka jatkaa upeaa soitantaa vielä seuraavassa kappaleessa, The Stone. The Stonea seuraa Stefanin upealla bassoriffillä aloittava hekumallinen jazz, Crush.

Lovely lady, let me drink you please. I won’t spill a drop, I promise you, lying under this spell you cast on me. Each moment, the more I love you.

Vain rakastunut mies voi kirjoittaa Crushin kaltaisen laulun. Ja vain nainen voi saada aikaan tällaisia tunteita.

Levyn ns nimikkoraita, The Dreaming Tree, jatkaa Don’t Drink The Waterin teemassa, siitä kuinka maata ja luontoa tuhotaan rakentaakseen uusia, isompia kaupunkeja. Ja samalla tavalla Pig jatkaa Stayn teemaa yhdestä upeasta, pitkästä päivästä, jonka ei toivoisi loppuvan.

Levyn ja kaiken hienouden, uskomattoman musiikillisen matkan, päättää kenties hienoin koskaan kirjoitettu kappale, Spoon. Kappale on yleisesti tulkittu Jeesuksen viimeisinä ajatuksina, mutta itselleni se on kertomus elämän päättymisestä ja kuolemanpelosta. Hetki elämässä, kun istuu kahvilassa ja maailma rullaa ympärillä, ja rupee ajattelemaan kuka on, missä on, miksi on ja kuinka kauan on. Lause Could Dad be God?, kenties upeinta mitä koskaan kirjoitettu.

 

Miltei yhdeksässä vuodessa Before These Crowded Streets ei ole vanhentunut päivääkään, eikä tule sitä tekemään pitkään aikaan. Levy on ajaton mestariteos, jonka kaltaisia kuullaan liian harvoin. Tällaisten levyjen takia minä hengitän.

Tämä on syystä naarmuuntunein ja kulunein levy minkä omistan,

Mikkomarkus Ahtiainen.

Helsinki, 12.11.2006.

Muutama irrallinen fakta :

-Ensimmäinen levy, jolla soitti bändin livekosketinsoittaja, Butch Taylor.

-Viimeinen levy (toistaiseksi), jonka Steve Lillywhite on tuottanut.

-Viimeinen levy (toistaiseksi), jolla Tim Reynolds on soittanut (lukuunottamatta Daven sooloa)

-Runsaslukuisen vierailijajoukon suurin nimi Alanis Morissette, joka laulaa taustoja Don’t Drink The Waterilla sekä soolosäkeistön Spoonissa.

-Halloweenista ei löydy sanoja sisälehtisestä.

 

Advertisements
Kategoria(t): Dave Matthews, Omat jutut, Studioalbumit, Vierailijat, Yleistä. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: DAVE MATTHEWS BAND : BEFORE THESE CROWDED STREETS (1998)

  1. Jukka sanoo:

    Hyvää tarinaa.

    BTCS on kyl kerrassaan upea levy. Ainakin omasta mielestä sellainen että jos sitä alusta alkaa kuunteleen niin pakko kuunnella loppuun asti.

    Kun sain levyn käsiini niin ekkana kolisi ehkä Rapunzel ja Stay. Nyttemmin DT ja Stone on omia lemppareita.

    Halloweenis kohta ”are you satisfied with fucking now”, jonka huomasin varmaan vasta neljännen kuuntelu kerran jälkeen. 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s