Huippumuusikon tyypillinen keikkapäivä

Stefan Lessard (Dave Matthews Band):

Kiertueen ensimmäisen keikan jälkeinen yö oli niin huojentava. Olimme tehneet sen. Olimme selviytyneet siitä. Yhä muistin kuinka soittaa bassoa. Pystyin relaamaan ja juomaan oluen. Kaikki oli hyvin. Tuona yönä, keikan jälkeen, istuin sohvalla pukuhuoneessa ja olin ajattelematta yhtään mitään.

Tunnin jälkeen tai jotain, tekemättä mitään, päätin lähteä. Olimme lähdössä ajamaan yön läpi Kansasin kaupunkiin. Siellä parkkeeraisimme bussin keikka-alueelle ja nukkuisimme aamuun, tai minun tapauksessani, aikaiseen iltapäivään. Jos ajomatka on pitkä ja soitamme heti seuraavana päivänä, minä mielummin menen suoraan keikkapaikalle. Siellä on aina pysäköintialue busseille, mikä tarkoittaa ettei minun tarvitse nousta ylös keskellä yötä mennäkseni hotelliin.

Bussissani on kuusi punkkaa, joissa ihmiset voivat koisia. Jokainen punkka pitää sisällään dvd-soittimen, pienois-tv:n (voit katsella tv:tä myös etu- tai takatilassa), yövalaisimen, ilmastointiaukon ettei tule liian kuuma tai kylmä, pimennysverhon erottaaksesi sinut käytävästä, ja pienen ikkunan (jotta voit nähdä missä olet) omalla pimennyskalvolla. Siispä punkat ovat aika viihtyisiä. Olen jopa lisännyt niiden mukavuutta tavanomaista paremmaksi hankkimalla kaksi isoa pehmää höyhentyynyä, hyvälaatuiset lakanat ja höyhenpeitteet. Odotan kymmenen tunnin bussimatkaa hyvillä mielin, sillä nukun erittäin hyvin upeassa pikkupunkassani.

Kun perheeni on mukana kiertueella, kaikki punkat ovat käytössä. Mutta juuri nyt perheeni on kotona ja täällä ovat vain minä ja liikekumppanini, joka työskentelee myös bändille, siispä kun hän on kiertueella kanssamme – mitä ei aina tapahdu – hän matkaa kanssani. Hän on myös yksi parhaista ystävistäni ja oli jopa bestmanina häissäni.

Takaisin bussiin! Hyppään bussiin ja lähdemme matkaan. Sihautan bissen auki ja viritän uuden X-Box 360:n päälle. Normaalisti en istu ja pelaa tunteja videopelejä, mutta tienpäällä tykkään pitää breikin ja vähän hauskaa pelaamalla. Pelattuani noin puolitoista tuntia, tuntiessani itseni todella väsyneeksi, on aika mennä nukkumaan. Luen vielä vähän Elie Wieselin toisesta maailmansodasta kertovaa kirjaa nimeltä Yö.

Ajattelin että ehkä teitä kiinnostaisi tietää millainen on tyypillinen päivä kiertueella. Heräilen puoliltapäivin, huuhtelen kasvot kylmällä vedellä ja kampaan tukan ja harjaan hampaat. Sitten kaadan isoon lasiin appelsiini-, karpalo- ja mustikkamehua. Laitan uutiset päälle, litkin mehua ja yritän ottaa yhteyttä perheeseeni. Syön hedelmiä, juon mehua, juttelen tyttäreni ja vaimoni kanssa, katson uutisia, tarkistan IZSTYLE- ja MySpace-sivuni.

Noin kolmen vartin kuluttua astun ulos bussista ruokapaikalle, jossa etsin kokkimme käsiini ja hän  mielellään valmistaa juustomunakkaan minulle sillä välin, kun teen itselleni triplaespresson. Tämä on yksi päivän suosikkihetkiäni. Kun syön aamiaista, loput miehistöstä saapuu lounaalle, joten istun heidän kanssaan ja nautin heidän seurastaan ja huumoristaan. Kahvin loputtua suuntaan takaisin bussiini.

Kiertueen alussa sain uuden hiilikuiturunkoisen, täysijousitetun, Specialized S-Type -maastopyörän. Yksi suosikkiharrasteistani kiertueella onkin mennä pyöräajelulle. Kun oloni ei ole enää täysinäinen aamiaisesta, otan uuden fillarini läpi parkkialueen kohti mitä tahansa tietä ja paikkaa minkä löydän. Joskus se saattaa olla puisto, joskus vain maileja pelkkää vilkkaiden teiden ympäröimää parkkialuetta. Joskus olen onnekas ja löydän mahtavan polun ja fillaroin maileja. On niin mahtavaa pystyä nousemaan ylös ja pistää menoksi – päästä pakoon keikka-aluetta, busseja, rekkoja, PA-laitteiden testausta. Se tekee hyvää sielulleni. Tunnen suunnatonta riemua hetkistäni pyöräni kanssa, kun löydän hyvän polun tai tien ja ajatukseni ja huoleni kaikkoavat päästäni; minä vain hengitän, liikun, näen, olen.

Saavuttuani takaisin alueelle, haluan tehdä kunnon treenit kuntosalirekassa, joka matkaa mukanamme kiertueella. Tavallisesti kuntoilen tunnin luokkaa. Silloin minulla on mahdollisuus kuunnella musiikkia. Ajallaan kun lopetan, loput bändistä ovat saapuneet (en ole aina ainut bändin jäsen, joka on ajoissa; joskus jotkut muutkin ovat olleet jo valmiiksi keikkapaikalla) ja on soundcheckin aika.

Kun soundcheck alkaa, päivä vaihtuu isolle vaihteelle:

4:00-5:30 soundcheck
6:15 päivällinen
7:15 alkaa lämmittely
8:15 lavalle, ja pum:
11:00 show on ohi ja olen taas pukuhuoneessa sohvalla, elvyn, juon olutta. Ja sellainen on tyypillinen keikkapäivä. Asiat vaihtelevat ja asiat eivät mene aina samalla tapaa, mutta minulle tämä on tapa, jolla päivä rullaa useimmiten.

Käännetty Stefan Lessardin kirjoittamasta artikkelista. Alkuperäinen kokonaisuudessaan (monien muiden lisäksi) löytyy Stefanin sivuilta izstyle.com.

Mainokset
Kategoria(t): Stefan Lessard Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s