DAVE MATTHEWS BAND : BUSTED STUFF (2002)

busted-stuff.jpg

Dave Matthews Bandin levy Busted Stuff on pienoinen ihme. Vuonna 2002 julkaistun levyn piti alunperin ilmestyä jo muutamaa vuotta aiemmin, miljoonia myyneiden Under The Table And Dreaming, Crash sekä Before These Crowded Streets– levyjen jatkoksi ; aikana, jolloin vain The Rolling Stones keräsi samanlaisia lipputuloja kuin Dave Matthews Band.

Yhtyeen edelliset levyt tuottaneen Steve Lillywhiten johdolla yhtye teki levyn, joka tunnetaan nykyään nimellä The Lillywhite Sessions. Levy-yhtiö ja jopa bändi itsekin piti levyä liian synkkänä ja alakuloisena, sillä henkilökohtaiset ongelmat, kuten Daven masennus ja alkoholismi sekä levyn tekemisen vaikeus niin koko bändille kuin myös tuottajille, tulvivat ulos levyn kappaleista. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, ettei levy kuulostanut Dave Matthews Bandiltä. Levy hyllytettiin, eikä sen pitänyt koskaan päätyä kenenkään kuultavaksi.

Sen sijaan yhtye lähti kesäkiertueelle, jonka jälkeen Dave sai aisaparikseen menestyksekkään lauluntekijä Glen Ballard in, jotka tekivät lyhyessä ajassa albumillisen uusia kappaleita. Näin syntyi Everyday– levy, joka debytoi USA:n albumilistan ykkösenä upeilla myyntiluvuillaan. Yhtye esiintyi ensimmäisen kerran Rolling Stone- lehden kannessa, jonka haastattelussa Dave kertoi avoimesti masennuksestaan, alkoholismistaan ja siitä kuinka uusi levy ”pelasti hänet”.

Sitten tapahtui jotain, mitä kukaan ei osaa selittää. The Lillywhite Sessions päätyi nettiin ja alkoi levitä nopeaan tahtiin. Eikä kukaan tiedä miten tai miksi näin tapahtui. Hetkessä yli 100000 ihmistä oli imuroinut levyn Napsterista. Yhtye soitti myös hylätyn levyn biisejä keikoillaan, joten tuntui kummalliselta, ettei kappaleita olisi virallisesti julkaistu. Yhtye heräsi fanien huutoon, mutta sen sijaan että The Lillywhite Sessions olisi suoraan julkaistu, yhtye palasi studioon ja levytti kappaleet uudestaan sekä pudotti pari pois ja otti muutaman uuden kappaleen tilalle ; Näin oli syntynyt pienoinen ihme, Dave Matthews Bandin viides virallinen studiolevyjulkaisu, Busted Stuff.

Avaussingleksi päätyi hieno rakkauslaulu Where Are You Going, joka oli myös Adam Sandler in tähdittämän Mr. Deeds– elokuvan tunnuslaulu. Toinen täysin uusi kappale, epätahtinen taidonnäyte, You Never Know on hieno ajattelevan miehen laulu.

The Lillywhite Sessionsin kappaleista kolme pudotettiin pois ; livenä monesti kuultu upea JTR, pieni harvinaisuus Monkey Man sekä Lillywhite Sessions- helmi, Sweet Up And Down, jonka pudottamista Busted Stuffilta olen monesti ihmetellyt. Toinen pieni kummallisuus on Kit Kat Jamin muuttuminen pelkäksi instrumentaaliksi, tosin kappale kulkee mainioin letkeästi eteenpäin ilman sanojakin. Sekä joidenkin kappaleiden kohdalla Lillywhite Sessionsin pelkistetty, jopa paikoin garage- soundi toimii Busted Stuff- versiota paremmin. Tämä toteutuu varsinkin Captainin sekä eritoten sydäntäraastavan upean Grace is Gonen kohdalla.

Muutoin Busted Stuff on yhtä musiikillista juhlaa, jälleen kerran koko yhtyeen suvereeni taidonnäyte, jossa kaikkien taidokkuus on jatkuvasti esillä ja bändin soittotaito sekä itseluottamus huipussaan. Levyn letkeästi aloittava nimikkobiisi Busted Stuff vie matkalle, jonka päättää yksi omista DMB- suosikeistani, massiivinen Bartender, joka jyrää miehen läpi kerrasta toiseen koko 8- minuuttisessa komeudessaan. Näiden kahden kappaleen väliin mahtuu upea musiikillinen matka, joka vie miestä ja tunteita laidasta laitaan mukavista Big Eyed Fishistä ja Ravenista aina herkkään ja hauraaseen Digging A Ditchiin. Unohtamatta tietenkään blogimme nimikkokappaletta Grey Street, joka oli ansaitusti levyn toinen singlejulkaisu.

Busted Stuff on upea helmi. Levyllä ei ole yhtään kappaletta joka ei koskettaisi, levyn jokaisella kappaleella on merkitystä. Busted Stuff tekee miehen hiljaiseksi, ja syystä. Masentuneen ja alkoholismista kärsineen miehen kirjoittamia kappaleita, jotka sama mies esittää muutamaa vuotta myöhemmin parantuneena miehenä. Ehkä siksikin levyllä raikaa tietty elämänilo, joka loistaa yllä kaiken harmauden.

” Don’t lose the dreams inside your head, they’ll only be there ’til you’re dead.

Dream. ”

Tätä levyä kuunnellessaan ei kaikki värit sekoitu harmaaksi.

– Mikkomarkus Ahtiainen.

Mainokset
Kategoria(t): Dave Matthews, Omat jutut, Studioalbumit, Yleistä. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s