Konsertissa rapakon takana

Oletko koskaan ajatellut lähteväsi DMB:n keikalle? Jos sinulla on pienikin mahdollisuus, niin tee se. Nythän yhtye on tulossa Eurooppaankin. Tässä pyynnöstä pieni muistelo omasta reissustani New Yorkiin ja sieltä Philadelphiaan. Erittäin suositeltava paikka, jos haluat lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: viettää kaupunkiloman ja mennä DMB:n konserttiin!

Dave Matthews Band – Tweeter Center, Camden, New Jersey, USA


Tweeter Center, Delaware-joen toisella puolen. Kuva on otettu Philadelphian (Pennsylvanian osavaltio) puolelta.

20.7.2004


Patsas

Saavuimme Philadelphiaan konserttipäivänä hyvissä ajoin puolen päivän jälkeen junalla New Yorkista, jossa olimme viettäneet viikon shoppaillen ja kiertäen kaikki tärkeimmät nähtävyydet ja vähän vähemmän tärkeätkin. Katso muutama ottamani kuva (slideshow). Philadelphia tuntui ruuhkaisan Ison Omenan jälkeen mukavan rauhalliselta – suorastaan lomalta. Hotellimme oli kohtuuhintainen, sijaitsi hyvällä paikalla ja katolla oli uima-allas, joka oli luksusta kolmenkympin helteessä. Hotelliin kirjautumisessa oli pahoja meistä johtumattomia ongelmia, mutta onneksi niistä pitkien neuvottelujen jälkeen kuitenkin selvittiin. Olisi pitänyt tarkistaa ennen lähtöä, että kaikki on varmasti kunnossa.

Ensimmäisenä konsertti-iltana menomatka Benjamin Franklin Bridgen yli konserttipaikalle taittui taksilla. Kuski ei osannut englantia, paitsi tietysti kun maksun aika koitti: ”and extra three dollars”. Ja niin tyhmää turistia taas kuljetettiin. Annoimme kymmenen dollaria ylimääräistä ja paiskasimme oven kiinni. Nevermind. Kävelimme rantatietä pitkin konserttialueelle ja katselimme nuorison kovin suomalaismaista menoa. Oli tiistai, mutta meno oli kuin olisi ollut viikonloppu. Kadun toisella puolen poliisit ratsasivat polkupyöräilijää elokuvatyylisesti. Toiset olivat saapuneet hivenen hienommilla menopeleillä, sillä parkkipaikalla oli limusiineja kuskeineen. Varttuneempi väki odotteli sisäänpääsyä kaikessa rauhassa. Aurinko porotti kirkkaalta taivaalta ja fiilis oli korkealla. Ilmassa oli hiostavan helteen lisäksi suuren tapahtuman tuntua.


Liput oli tilattu Ticketmasterista samalla sekunnilla, kun ne tulivat myyntiin netissä huhtikuussa. Lippuja ei saanut tällä kertaa postitse kotiin, vaan ne piti lunastaa konserttipaikan WillCall-lippuluukulta. Liput oli maksettu Visalla jo tilauksen yhteydessä ja lunastus ajokorttia ja tilausnumeroa vastaan sujui ongelmitta, vaikkakin pari painajaisunta asiasta oli tullut nähtyä. Varsinaisella lippuluukulla luki sold out, mutta silti sen takana oli pitkähkö jono. Sitten ei muuta kuin sisään vaan. Ensimmäisenä iltana meillä oli paikkaliput etuosassa, joten kiirettä ei ollut mihinkään. Paikat olivat hyvät, tosin takana, mutta aivan keskellä. Oli se hieno saavutus saada Suomesta asti himoitut paikkaliput, joita riittää vain nopeimmille (ja niistäkin iso osa myydään etukäteen faniklubilaisille).

NERD hoiti lämmittely-yhtyeen osuutensa ihan kelvollisesti. Yhtyeen aloitellessa kourallinen katsojia oli vaivautunut paikan päälle ja lopetellessa ehkä noin puolet. Yhtyettä katseltiin nurmella istuen tai rennosti loikoillen. Pätkä Queenia ja fuck yeah -huudatusta sai yleisöön hieman eloa. Kyllähän NERDiä kuunteli ja katseli ihan mielenkiinnosta, sillä onhan se kotimaassamme lienee tunnetumpi kuin itse illan pääesiintyjä.


Philadelphia skyline. Tässä istuskelen konserttipaikalla kaiteella ja odottelen illan pääesiintyjää. Lämpötila on jotain 30 ja kädessä on megatuopillinen jääkylmää virvoitusjuomaa. Taustalla soi Led Zeppelin. Ei valittamista, ei todellakaan. Kuvan ulkopuolella oikealla on Benjamin Franklin Bridge ja näkymät siis ihan ok.

Taustamusiikki hiljeni ja yleisö aloitti huutomyrskyn. Siisti fiilis. Voitte varmasti kuvitella. Hetken kuluttua yhtye tepastelikin lavalle kaikessa rauhassa, joku hörppi kaffeeta, toinen kääri hihoja. Pienten virittelyjen jälkeen yhtye aloitti kahdella vain livenä julkaistulla kappaleella, Grannylla ja rauhallisella, rennonletkeällä, versiolla One Sweet Worldistä. Konsertin kesto oli yli 2 1/2 tuntia. Oli se huima paketti.

Settilista

1. Granny 2. One Sweet World 3. Pig 4. Satellite 5. Hello Again (uusi kappale) 6. Lie In Our Graves 7. When the World Ends 8. Song That Jane Likes 9. Sugar Will (uusi) 10. Joy Ride (uusi) 11. Warehouse 12. So Much To Say 13. Bridge 14. Rhyme & Reason 15. Good Good Time (uusi) 16. Too Much 17. Grazy-Easy (uusi) 18. All Along the Watchtower Encoret: 19. Crash Into Me 20. Everyday / #36

Konsertin jälkeen oli sitten edessä matka hotellille. Matkaa sinne oli ehkä jotain 5 km ja suunnitelmissa oli kävellä sillan yli Philadelphian puolelle ja ottaa taksi heti, kun siihen vain mahdollisuus tarjoutuisi. Olin lukenut, että Camden on pelottavaa mustien asuttamaa slummialuetta. Tiedä tuota, rantatie näytti ainakin yliopistoineen siistiltä alueelta. Kävelimme turvallisesti sankassa väkijoukossa (mitä nyt yksi latino juoksi paljainjaloin pelkät sortsit jalassa keskellä yötä muutamaa tummaihoista kaveria karkuun). Kun silta lähestyi, olimmekin yht´äkkiä yksin. Silta, joka ramppeineen on jotain 2 km pitkä, oli suljettu yöksi jalankulkijoilta. Ehkä parempi niin, sillä eipä olisi huvittanutkaan lähteä talsimaan sitä yön pimeydessä. Portissa oli vielä kyltti: ”At your own risk”. Vastaamme tuli neljä myös konsertissa ollutta mukavaa heppua Tennesseestä ja heillä oli sama ongelma kanssamme. Hirveällä tuurilla kaverit saivat lennosta taksin. Me jatkoimme kävelyä kohti pimeää Camdenin slummia toivoen löytävämme taksin tai juna-aseman. Tien poskessa oli poliisiauto parkissa ja menimme kysymään apua. Pienten neuvottelujen jälkeen ystävällinen naispoliisi nousi autostaan ja avasi meille takaoven. ”En yleensä tee tätä, mutta hypätkää kyytiin”. Niinpä tuli istuttua ensimmäistä kertaa elämässä poliisiauton kyydissä ja vieläpä matkalla Philadelphiaan. Olimme äimän käkenä. Funtsittiin, että näkisivätpä Tennesseen kaverit nyt meidät. Ystävällinen poliisi jätti meidät keskustaan punaisiin liikennevaloihin. Mieli teki antaa rahaa, mutta katsoimme parhaaksi vain kiitellä kovasti. Nousimme autosta pois ja kappas, taaksemme oli ilmestynyt pienet sightseeing-rundit tehnyt taksi, jossa Tennesseen kaverit istuivat haavit auki. Paiskasimme heidän kanssaan vielä kättä ja poistuimme Philadelphian yöhön. Taksin avoimista ikkunoista kuului supinaa: ”Finland, Finland”.


25000 katsojaa, joista osa on mahtunut kuvaan. Kaljakioskit oli sijoitettu viisaasti takakulmiin, joten janoisimmat pysyivät siellä.

21.7.2004

Kuutamokävelyretkistä tarpeeksemme saaneina, otimme toisena iltana menopaluuliput lautalle, joka meni joen yli aivan Tweeter Centerin viereen. Kätevää. Meillä oli kuusi ylimääräistä konserttilippua, joista piti päästä eroon. Emme ehtineet edes lippujonolle asti kaupittelemaan lippuja, kun olimme päässeet niistä jo eroon. Saimme myytyä liput eräälle miehelle, joka olisi ollut valmis ostamaan kahdeksan lippua. Hän maksoi niistä vähän ylimääräistäkin. Lipuista olisi voinut varmaan pyytää ties mitä, mutta pääasia, että päästiin niistä eroon. Kaikki oli plussaa. Liput olivat nurmikentälle, joten ensimmäiseksi piti kiiruhtaa valitsemaan paikka, josta keikkaa halusi katsoa. Keikkaa odotellessa lueskeltiin USA Today:stä Ollilan Jorman haastattelua, jossa hän selvensi mitä suomalainen sisu oikein tarkoittaa, sillä sitä kuulemma tarvitaan nyt.


N-E-R-D oli juuri lopettanut ja sitä oli vaivautunut katsomaan korkeintaan puolet yleisöstä. Tunnelma oli vielä rauhallisen odottava. Niin kuuma oli, että oli pakko lähteä virvokekojun kautta kaiteelle istuskelemaan. Siellä sentään kävi edes pieni tuulenvire. Taustalla soi todennäköisesti Stefanin valitsemana Nirvana.

Aivan loistava, etenkin livenä Policea muistuttava, Fool To Think aloitti keikan. Ihan kuin itse Stewart Copeland olisi ollut puikoissa. Grey Street tuli seuraavaksi. (Juuri nämä kaksi tämän konsertin kappaletta on muuten nancies.org.uk-fanisivujen ylläpitäjä valinnut kaikkien aikojen kymmenen parhaan DMB-listalleen.) Keikat olivat mielettömän korkeatasoiset. Ensimmäisen encoren loputtua yleisö huuteli Two Steppiä, mutta mielestäni se ei sopinut Good Good Timen perään. Mietin mikä sopisi ja juuri ennen kuin illan viimeinen starttasi huusin: ”Biliis”!

Jos joku ihmettelee, että miksi kaksi perättäistä keikkaa, niin kerrottakoon, että se on melko tavallista tämän yhtyeen kohdalla (ja matkabudjetissa se oli enää vain pieni lisä). DMB on kiertänyt ilman välivuosia vuodesta 1991, eikä ole koskaan soittanut kahta samanlaista settiä.

Lavalla oli yksi videoscreeni, josta näkyi muutaman videokuvaajan kuvaamaa lähikuvaa soittajista. Tweeter Centerillä oli myös oma jättiscreeni, johon heijastettiin samaa livekuvaa.

Audiotallentamista yhtye ei ole vieläkään kieltänyt. Konserttiin saa ottaa avaamattoman vesipullon ja viltin lisäksi äänityslaitteiston. Kaikki muu onkin sitten melkein kiellettyä. Nopea silmäys osoitti, että muutama äänittäjä löytyi kummaltakin keikalta. Heillä oli korkeat ständit, joiden päissä oli kaksi mikrofonia. Laitteiden hinta liikkuu tiettävästi jossain 500 – 2000 dollarin välissä eli millään mp3-leluilla ei äänityksiä suoriteta. Netistä tuli sitten nämäkin keikat tallennettua (5 cd:tä) ja onhan niiden soidessa mukavaa aina silloin tällöin hieman fiilistellä ja muistella menneitä.

Settilista

1. Fool To Think 2. Grey Street 3. Drive In Drive Out 4. Seek Up 5. Joy Ride (uusi) 6. Grazy-Easy (uusi) 7. Crush 8. The Stone 9. Where Are You Going 10. Sugar Will (uusi) 11. Hello Again (uusi) 12. Jimi Thing (+ Buffalo Springfieldin For What It´s Worth) 13. Help Myself 14. Don´t Drink The Water 15. If I Had It All 16. What Would You Say Encoret: 17. Good Good Time (uusi) 18. Tripping Billies


Toisen illan paikka oli tässä, puolivälin paikkeilla. Nurmikentältä oli ihan hyvä näkyvyys lavalle.

Molemmat konsertit olivat loppuunmyytyjä katsojakapasiteetin ollessa 25000. Kaikki katsoivat yhtyettä seisten joraten, myös istumapaikkalaiset edessä. Mitä nyt välillä joku huilasi. Pari pyörtymistä nähtiin myös, tosin ei kylläkään yhtyeestä johtuvaa. Ikärakenne oli jotain 7 – 70 vuotta. Paljon nuoria, mutta myös perheitä ja eläkeikäisiä. Mitään typeriä kaljakarsinoita ei ollut, vaan virvokkeita sai litkiä vapaasti siellä missä huvitti. Enemmistö pärjäsi ilmankin. Jotkut käärivät sätkiä, joiden sisään meni muutakin kuin pelkkää tupakanpurua. Makea savu leijaili siellä täällä. Touhu oli jotenkin niin avointa. Ehkä laillistakin? Oudoksi sen teki vielä se, että ulkopuolella ratsattiin tummaihoista miestä, mutta sisäpuolella valkoihoiset tyttöset kävelivät melko avoimesti piiput kädessä. Outoa touhua.

Lopuksi vielä puolueettomia ei-fanin kommentteja eli rakkaan vaimoni, joka suostui (lue: joutui) vastahakoisesti lähtemään matkalle sillä ehdolla, että saisi sitten vastavuoroisesti valita seuraavan lomakohteemme. Narinaa ennen matkaa sai muuten kuulla jonkin verran. Kommentit matkan jälkeen jäi unohtumattomasti mieleen:

”Oli ne konsertit ehdottomasti matkan kohokohtia…..paljon mahtipontisempaa kuin levyllä…..milloin lähdetään uudestaan…..oli siellä mahtava tunnelma…..kai mä oon nyt sitten fani…..missäs se Gorge oikein on”…

2005: Stand Upin bonus-cd:lle (sis. viisi kiertueen livebiisiä) tuli valituksi ensimmäisen illan ensimmäinen encore: Crash Into Me. Voin erottaa ”lauluani” siellä ihan selvästi.


Paluumatka Philadelphiaan kannattaa tehdä konserttipaikan vierestä lähtevällä lautalla, sillä poliisiautossa ei takapenkkiläisille ole ilmastointia ja jalkatilatkin ovat olemattomat.

Mika

Advertisements
Kategoria(t): Keikat, Live, Omat jutut, Yleistä. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Konsertissa rapakon takana

  1. Mikko sanoo:

    Aijai.. Olikin aikaa, kun tämän tekstin olen lukenut. Huhhuh..
    Vetää miehen hiljaiseksi näin tiistai- illan päätteeksi.

    My mind is blown.
    🙂

  2. Mika sanoo:

    Eiköhän tekstistä ole iloa enemmän täällä kuin yksinään tuolla kovalevyllä. Hope so.

    My mind is blown.
    🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s